Alumiini on kustannus- ja ympäristötietoisen valinta julkisivumateriaaliksi. Mikä tekee alumiinista niin monipuolisen materiaalin rakennusten uloimpaan viimeistelyyn, ja miten syntyy pinta, joka kestää luonnonvoimien koetuksia säilyttäen silti alkuperäisen ilmeensä? Tutustutaan alumiinin pintakäsittelyn saloihin.
Alumiinin suosio julkisivurakentamisessa perustuu sen muutamaan hyvään ominaisuuteen. Se on planeetallamme kolmanneksi yleisin alkuaine ja sitä on helppo kierrättää uusiokäyttöön. Siksi se on kustannustehokas materiaali.
Julkisivuissa alumiinia käytetään luonnollisesti sen kestävyyden ja monipuolisuuden vuoksi. Sen voi valmistaa lähes mihin tahansa muotoon ja maalata intensiivisillä väreillä, jotka eivät ajan myötä haalistu.
Täältä voit lukea kattavamman katsauksen metallijulkisivujen ja erityisesti alumiinin hyvistä puolista.
Alumiini itsessään kestää erittäin hyvin korroosiota. Yksinään se on kuitenkin melko pehmeä materiaali, minkä vuoksi alumiinin sekoitetaan usein muita metalleja. Mitä metalleja – se riippuu rakennuskohteen olosuhteista eli paikallisilmastosta ja toivotuista ominaisuuksista tuotteissa. Esimerkiksi lentokenttien kerosiini, rautateiden kuparipartikkelit, maantiesuolan kloridi ja dieselajoneuvojen NOx-päästöt ohjaavat kaikki alumiinin seoksen ja pintakäsittelyn valintaa.
Muut metallit osana seosta kuitenkin heikentävät alumiinin ruosteenkesto-ominaisuuksia. Esimerkiksi kupari lisää alumiiniin paljon mekaanista kestoa, mutta samalla heikentää sen ruosteenkestoa. Siispä alumiinin luontaista korroosionkestoa vahvistetaan pintakäsittelyllä.
Alumiinin esikäsittely ratkaisee sen, miten se kestää korroosiota ja kuinka maali säilyy sen pinnassa.
Yleisin pintakäsittely, jota julkisivuissa käytettävälle alumiinille tehdään, on anodisointi. Anodisoinnissa alumiinin pintaan luodaan alkuperäistä paksumpi oksidikerros, joka suojaa sitä korroosiolta.
Ennen anodisointia alumiinia esikäsitellään erilaisten epäpuhtauksien poistamiseksi. Esimerkiksi alumiiniseosta työstettäessä seoksessa olevat, muut vähäiset metallijäämät kuten rauta, saostuvat metallin ulkopinnan alle. Tällainen metallien epämuodostumakerros voi aiheuttaa ulospäin näkymätöntä korroosiota, joten siitä halutaan eroon. Epämuodostumakerroksen poistamisen prosessia kutsutaan peittaukseksi.
Peittauksen ja muun esikäsittelyn jälkeen alumiinin pinnalle tehdään oksidikerros anodisoinnilla. Tavallisesti tässä prosessissa käytetään sähkövirtaa ja rikkihappoa.
Anodisoinnin vahvistama läpinäkyvä oksidikerros mahdollistaa erilaisia pintoja. Ennen anodisointia pinta voidaan esimerkiksi hioa tai harjata. Tällöin anodisointi korostaa syntyneitä naarmuja. Alumiinin anodisointiprosessilla pinta voidaan myös kiiltoanodisoida kemiallisesti. Siinä pinnankarheutta pienentämällä pinta muuttuu kiiltäväksi.
Anodisointiprosessissa mahdollisia sävyjä on valittavissa laajasti. Ammattitaitoisella toteutuksella myös suuret pinta-alat saadaan värjättyä samalla sävyllä ja tummuudella, vaikka yhtenäisen lopputuloksen aikaansaaminen vaatii tarkat olosuhteet.
Yhdistele metallisäleiköistä näyttävät julkisivupinnat – 7 esimerkkiä – Alupro
Valimopark on toimistorakennus Helsingin Pitäjämäessä, ja sen julkisivua koristaa massiivialumiinilevyille digipinnoitetut siniset kuviot. Alupron toteuttaman julkisivun alumiinilevyt on maalattu, ensiksi valkoisella polyestermaalilla ja lopuksi polyuretaanilakalla – pitäen tarkasti silmällä maali- ja lakkakerrosten paksuutta identtisen sävyn saavuttamiseksi.
Sininen väri- ja kuviomaailma toteutettiin vektorimuotoisen PDF-muodon perusteella. Sävyt tuotiin suoraan PDF-kuvasta digipinnoitusmenetelmälle. Väri on imeytetty jauhelakan sisään, jolloin väri kestää UV-säteilyä tavallista digiprinttausta paljon paremmin.
Vastaava digipinnoite tarkkoine värisävyineen ei onnistu, jos alumiinin digipintaa ei ole valmisteltu oikeaoppisesti.
Tutustu myös Alupron muihin kohteisiin tai käy lukemassa lisää Alupron julkisivupintojen suunnittelun ja valmistuksen osaamisesta.